Email: admin@inkthmes.com
Call: +91-(9981)-123-456

Palokunnan historia osa 1

Nykymuotoinen palokunta on saanut muotonsa kehittyen ja parantuen vuosien ajan jo esihistoriasta alkaen. Siitä lähtien, kun ihminen löysi tulen, on hän myös taistellut liekkien hallitsemiseksi.

Palokunnan historia osa 1

Palomiesten historia alkoi antiikin Roomasta keisari Augustuksen vallan aikana, mitä ennen tulipaloja vastaan taistelemisesta löytyy todistusaineistoa myös muinaisesta Egyptistä. Ensimmäisen roomalaisen palolaitoksen loi Marcus Licinius Crassus, joka hyödynsi sitä, että Roomalla ei ollut omia palomiehiä. Crassus loi oman 500 palomiehestä koostuvan palokuntansa, joka syöksyi kohti palavia rakennuksia ensimmäisen avunpyynnön kuultuaan.

Sammuttaminen maksoi

Kun palomiehet saapuivat palopaikalle, he eivät tehneet mitään ennen kuin Crassus oli neuvotellut hinnan heidän palveluksistaan kiinteistön omistajan kanssa. Jos Crassus ei saanut neuvoteltua hyväksyttävää hintaa, palomiehet antoivat rakennuksen palaa maan tasalle. Vuonna 60 keisari Nero muodosti Vigiles-nimellä tunnetun palomiesryhmän taistelemaan tulipaloja vastaan vesiämpärien ja pumppujen auvlla. Vigiles-ryhmä partioi Rooman kaduilla tulipalojen varalta ja toimi siellä myös poliisina. Kun tulipalo syttyi, palomiehet muodostivat ketjun lähimmälle vesilähteelle ja kuljettivat vesiämpäreitä kädestä käteen tulipalon luokse. Britanniassa ensimmäiset järjestäytyneet palolaitokset syntyivät luultavasti Rooman invaasion aikaan vuonna 43. Silloinkaan tulipaloja vastaan taisteleminen ei ollut juuri muuta kuin vesiämpäreitä. Kun roomalaiset poistuivat, palolaitos otti askeleen taaksepäin, kun yhteisöt heikentyivät. Keskiajalla monet kylät paloivat maan tasalle, koska palomiehiä ei ollut ja useimmat rakennukset olivat helposti palavia, koska ne oli rakennettu puusta. Joissain piirikunnissa organisoitiin peruspalolaitostoimintaa, mutta mitään säännöksiä tai standardeja ei ollut vielä voimassa.

Lontoon suuri palo

Vuonna 1666 tapahtunut Lontoon suuri palo muutti asioita ja auttoi standardisoimaan palokuntatoimintaa. Se laittoi liikkeelle muutoksen, joka loi perustan organisoidulle palokunnalle. Suuri palo alkoi Pudding Lanella sijaitsevasta leipomosta hieman puolenyön jälkeen sunnuntaina 2. syyskuuta ja palo kesti aina keskiviikkoon 3. syyskuuta 1666. Kuolleiden lukumäärää ei tiedetä, mutta sen on perinteisesti arvioitu olleen melko vähäinen, sillä vain kuusi kuolemaa on varmistettu.

Lontoon suuri palo

Uhrimäärä ei kuitenkaan välttämättä ole luotettava, sillä siihen ei luultavasti sisälly kuolleet köyhät ja keskiluokkaiset ihmiset, ja tulen kuumuus on saattanut krematoida monia uhreja siten, ettei heistä ole jäänyt tunnistettavia jäännöksiä. Lontoon museossa näytillä oleva sulanut ruukunpalanen, jonka arkeologit ovat löytäneet tulen syttymispaikalta Pudding Lanelta, osoittaa lämpötilan saavuttaneen 1700 °C. Suurpalon jälkeen vuonna 1667 Nicholas Barbon perusti ensimmäisen vakuutusyhtiön tulipalojen varalle, ”The Fire Officen”, johon hän työllisti pieniä ryhmiä Thamesin jokityöläisiä palokunnaksi. Muita vastaavia yhtiöitä alkoi syntyä tämän jälkeen, ja niiden avulla hoidettiin omaisuuden suojaamista aina 1700-luvun alkupuolelle saakka. Vakuutuksenottajille annettiin merkki, jonka he saivat kiinnittää rakennukseensa. Jos tulipalo syttyi, palokunta kutsuttiin paikalle. He tarkastivat tulipalomerkin, ja jos se oli oikeanlainen, he sammuttivat palon. Usein rakennukset saivat palaa siihen asti, kunnes oikea palokunta saapui paikalle. Lopulta useat näistä vakuutusyhtiöistä yhdistivät toimintansa.

Presidentillistä toimintaa

Yhdysvalloissa tuleva Amerikan presidentti George Washington toimi vapaaehtoisena palokuntalaisena Virginian Alexandriassa. Washington hankki uuden vedettävän paloruiskun ja lahjoitti sen kaupungille sen ollessa kaupungin ensimmäinen. Myös presidentti Benjamin Franklin toimi vapaaehtoisena palokuntalaisena nuorempana ja oli mukana perustamassa Philadelphian ensimmäistä palolaitosta vuonna 1736. Ensimmäinen tunnettu naispuolinen palomies oli Molly Williams, joka otti paikkansa miesten rinnalla vetäen köysiä vuoden 1818 lumimyrskyssä ja hinaten paloruiskua tulipalopaikalle syvän lumen läpi. Yhdysvalloissa ei ollut valtiollisia palolaitoksia kuin vasta Amerikan sisällissodan aikoihin. Ennen tätä yksityiset palokunnat kiirehtivät tulipalopaikoille, sillä vakuutusyhtiöt maksoivat rakennukset sammuttaneille palokunnille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.